Lofooteille ja takaisin

Koska avasin Norjan matkan kuvakansion, on pakko jakaa muutama otos Lofooteilta. Ajoimme kesäkuussa moottoripyörällä pohjoiseen määränpäänä vuonot. Emme suunnitelleet lomaa etukäteen juuri ollenkaan, vaan katsoimme sopivat yöpaikat matkan edetessä.

Reitti kulki E10-valtatietä pitkin Oulun ja Haaparannan kautta Kiirunaan, sieltä Narvikiin ja Bogeniin. Bogenista Harstadiin ja Svolvaeriin. Kotimatkalla yövyimme Jällivaarassa.

Maisema muuttui. Ruotsin puolella oli vielä hyvin metsäistä, mutta lähestyessämme Norjan rajaa, vuoret alkoivat kohota ja kitukasvuinen varvikko muuttui pirunpelloksi, jossa kasvoi tuulivoimaloita. Kivikon teki sympaattisesti pienet kallioilla keikkuvat mökit, joiden pihoissa liehui sinipunavalkoisia ristilippuja.

Mitä lähemmäs Atlantin rannikkoa ajoimme, sitä vehreämmäksi luonto jälleen muuttui. Tiet olivat sileät - ainoastaan yksi lyhyt oikoreitti oli kuoppainen, silloin täytyi tarrata tiukasti kiinni. Muuten otin rennosti ja napsin vauhdista valokuvia. Ajoimme joka päivä 7-8 tuntia. Emme sen takia, että matkan olisi täytynyt edetä tai meillä olisi ollut kiire vaan siksi, että jokaisen mutkan takaa paljastui aina vaan upeampia näkymiä. Määränpäällä ei ollut väliä. En tiedä, olenko koskaan elänyt tiukemmin hetkessä. Tien päällä tuntui, ettei maailmassa ollut muita kuin me kaksi.

Lofootit olivat yhtäaikaa eksoottiset ja kotoiset. Sinistä, valkoista, kirkasta vihreää, punamultataloja ja keltaisia kukkia. Jonain päivänä muutan pohjoiseen ja alan taidemaalariksi, kirjailijaksi tai korusuunnittelijaksi. Meri ja vuoret - en osaa kuvitella mitään mieltä rauhoittavampaa.