Poroprojekti

Kesällä matkustimme moottoripyörällä Norjaan. Ajaessamme Ruotsin Lapin läpi, poroja oli kuin hyttysiä ja yritin samalla tutkailla tienvieruksia, josko pientareella näkyisi pudotettuja sarvia. Kalloja ja lonkkaluita näkyi, mutta ne olisi ollut hankalaa ja hieman kyseenalaistakin ottaa moottoripyörän kyytiin. Usein näimme autoilijoita pysähtyneinä puoliksi kaluttujen ruhojen luokse. Ehkä heilläkin oli sisustushaaveita.

Norjan reissulta saimme upeita elämyksiä ja henkäsalpaavan kauniita maisemakuvia sekä pyörän mittariin lisää yli 3000 kilometria. Täydellinen matka! Kotona kuitenkin muistin sarvikaipuun ja aloin metsästää niitä nettikaupoista. Muutama hyvä vaihtoehto löytyikin, mutta hinnat olivat melko korkealla ja sarvia myytiin isommissa erissä. Päätin antaa asian olla ja odottaa, kunnes pääsen uudestaan pohjoiseen tilavammalla kulkuvälineellä.

Viimeiseltä kirpparireissulta tarttui kuitenkin mukaan muutakin kuin kelsitakki - kaksi vaaleaa poronsarvea taistelujälkineen. Olin jo lähtemässä pois, kun päätin vielä kiertää läpi kauimmaisen hyllyrivin, enkä ollut uskoa silmiäni. Siinä ne olivat. Mitä onnea! Nappasin sarvet nopeasti mukaan ja ihmettelin, miten ne eivät olleet kelvanneet muille. Jyväskylässä ei taideta tajuta aarteiden päälle. Eikä 11 euron hintakaan kahdesta sarvesta ollut paha verrattuna siihen, että olisin itse ajanut tuntureille.

Ajatuksena on laittaa sarvet makuuhuoneen seinälle kohtaan, johon olin jo ostamassa lehtitelinettä tai muuta taideteosta. Teline saa odottaa, sarvet houkuttelevat nyt enemmän. Isä lupasi huomenna tulla porakoneen ja ruuvien kanssa eli sisustuskuvia luvassa.