Lampaantalja Ludde on kulkenut mukana siitä lähtien, kun muutin pois vanhempieni luota ensimmäiseen omaan kotiin. Se joutui kuitenkin kaappiin muutamaksi vuodeksi, kun bretonin penikka ei meinannut ymmärtää sen ihanuutta makuualustana, vaan hänen mielestään sitä oli mukavampi syödä. Onneksi Ludden kaljut kohdat sai kammattua piiloon ja aikuisemmaksi kasvanut koipieläin nauttii nokosistaan pehmoisen taljan päällä. Nyt lammas sopiikin paikalleen luontevammin, kun se muodostaa kokonaisuuden sarvien kanssa. Luut ja taljat kuuluvat yhteen.
Vielä muutamaksi päiväksi kouluun ja sitten alkaa kauan odotettu viikon (työntäyteinen) loma Jyväskylässä. On niin paljon asioita, mitä viikonlopun aikana ei saa kotona tehtyä. No, asia kerrallaan. Lomalla ainakin on tarkoitus siivota vaatekaappia ja ehkä matkustaa Pohjois-Savoon mökkeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti