Itsenäisyyspäivä Tahkolla...

...neljä vuotta sitten. Mieluusti olisin nytkin mäessä, mutta jotain oleellista valkeaa ei ole tarpeeksi. Tälle päivälle oli suuria reippailusuunnitelmia, mutta aiottu viiden kilometrin pururatakävely lähimetsässä kutistui lennossa kahdeksi, kun koira ei tapansa mukaan ollut yhteistyöhaluinen kulkemaan nätisti remmissä. Meni hermot.

Päivä on kulunut suurimmaksi osaksi itkeä tirautellen sohvalla. Se on joulukuun kuudentena päivänä minulle ihan normaalia. Yleensä itsenäisyyspäivän liikutuksen saa aikaan hornettien ylilennot, sotilasmarssit, torvisoittokunnat, linnanjuhlien kadetit ja veteraanit sekä mieskuorot. Tänään itkin Eight Below -elokuvan huskyille ja malamuuteille. Silloin oma typerä koirani nuoli kyyneleet poskeltani.

Taidankin napata sen nyt kainaloon.

Rauhallista iltaa.