Koira ei ole asuste...

Paita Benetton, housut H&M, kengät Dinsko, sulkakorvakoru Glitter, Romun peti Marimekko. 

...vaan kuvauksellinen paras ystävä.

Suojan sivulla

Laukku Desigual.

Vihreä silkkitoppi on Amsterdamista, kirppariketjuliikkeestä nimeltä Episode. Shortsit on pätkitty vanhoista farkuista, kaulakoru on Lindexiltä ja sormus Monkista. Kengät ovat Vagabondin vuoden 2010 kevät/kesä -mallistoa ja pidän niistä valtavasti. En koskaan erityisemmin innostunut gladiaattorisandaaleista, vaan silmääni miellyttää samaa maailmanvalloittaja -fiilistä antava umpinainen nahkapinta. Kurkistelevat varpaat ja kantapää tietysti antavat askeliin sitä kaivattua jotain.

Laukku on Desigualin ja se on juuri niitä vaatekaappiin tarvittavia piristyksiä, jotka pelastavat, kun pään päällä on musta pilvi. Olen saanut sen vanhemmiltani tuliaisiksi Barcelonasta. Koska laukku on mallia säkki, sinne mahtuu tarvittaessa koko elämä.

Olen myös aika innoissani Siru Kivinen -nutturahuiskusta, johon päällimmäiset hiukseni ylettyvät. Näytän 5-vuotiaalta, mutta ei haittaa. Hiukset menevät kiinni. Tasapainoilen joka päivä kasvattaako vai lyhentääkö -kysymyksen kanssa, mutta ehkä jaksan odottaa niin kauan, että saan napakan olkamittaisen polkan.

Takanani oleva Alvar Aallon suunnittelema Jyväskylän suojeluskuntatalo on huonossa hapessa, mutta rapistuneenakin niin kaunis. Hyvä kaupunki, korjatkaa talo takaisin eloon.

Hempeää metallia ja Lupo

Metallinhohtoinen neuletakki Isabell Kristensen.

Laukku Lupo.

Paljon on puhuttu metallista syksyn yhtenä trendinä ja löysin omastakin kaapista kohta kymmenen vuotta vanhan vaaleanpunaisen metallilankaneuletakin. Neule on ostettu Jyväskylän Minzistä ja sen on suunnitellut tanskalainen Isabell Kristensen, joka on erikoistunut näyttäviin juhlapukuihin. Yhdistin neuleen äidin kaapista löytyneisiin Inwearin korkeavyötäröisiin puuvillahousuihin, jotka myös tuovat Kalifornian aurinkolasien tavoin mieleen Annie Hallin. Metallilangalla kirjaillut nahkatossut ovat tuliainen Intiasta ja rannekoru on itse punottua hopeaa.

Khakinvihreä olkalaukku on Espanjasta ostettu Lupo. Muotokieleltään, väreiltään ja taivaallisen pehmeältä laadukkaalta nahkapinnaltaan Lupon laukut tuovat mieleen kotimaisen Lumin. Matkoja Espanjaan on ollut useita ja Lupon laukut ovat levinneet suvun tyylitietoisten naisten keskuudessa kuin Longchampit aikanaan. Minulla on vihertävän poikasen lisäksi myös keskikokoinen, tummansininen olkalaukku. Molemmat Luponi ovat Barcelona-sarjaa, joka on mielestäni kaikkein kaunein, mutta ehkä ensi reissulla tuon kotiin jotain hieman erikoisempaa.

Lupon AW11-12 -malliston laukkuja voi ihailla tällä videolla:

   

Korppi korvassa, nuolenpää kaulassa

Ear Cuff Glitter.

Korut Fashionology.

Ostin Glitteristä mustasulkaisen ketjukorvakorun, joka on aivan täydellinen. Olen etsinyt yksinkertaisia sulkakoruja, jotka ovat luonnollisen väriset ja ilman timangeja. Olen myös etsinyt ear cuffia, josta roikkuu ketjuja, joten en voinut vastustaa, kun kaksi hakemaani asiaa yhdistyivät samassa korussa. Ketjujen päässä oli hopeanväriset soikiot, mutta otin ne pois.

Kaupunkikierroksen jälkeen kotona odotti vielä ihana, odotettu yllätys: Fashionologyn alesta tilattu korupaketti. Fashionologyn korut puhuttelevat minua tavalla, joka vetoaa pohjoismaisen esteetikon maanläheiseen puoleen. Korut ovat kuin shamaanien taikaesineitä, jotka suojelevat pahalta. Ensimmäinen toiveammattini oli paleontologi. Ei siis ole ihme, että kulkisin mielelläni dinosauruksen hammas kaulassa tai trilobiitti sormessa. Kaikkein eniten rakastankin tilauksessani nuolenpää-kaulakorua, koska juuri sellaisia aarteita halusin pienenä maata tonkiessa löytää.

Mielestäni Fashionologyn koruissa on samaa maagisuutta kuin tässä:

   

Kalifornian linssit

 Kädessä kurkistelee jo hieman kovia kärsinnyt Penelope, mutta vielä mimmi vaan jaksaa sauhutella mukana.

Saappaat Bianco.

Arvokkaimmat vaatteet ja asusteet ovat sellaisia, joita ei voi mitata rahassa. Sellaiset ovat Kalifornian rihkama-aurinkolasit vuodelta 1978, jolloin äitini asui Los Angelesissa ja inspiroitui Annie Hall -elokuvasta. Maailma näiden linssien läpi näyttää astetta groovimmalta.

Tirolilaisesti kirjailtu röyhelömekko on Mangosta ja pellavajakku Benettonilta. Biancon saappaista käärin varret, jotta ne näyttäisivät rennommilta eivätkä olisi niin kuumat. Asu on kuvattu uloslähtötilanteessa, mutta aurinkolasien pitäminen sisällä ei ole mikään vitsi. Onneksi saimme vihdoin - puolen vuoden odotuksen jälkeen - sälekaihtimet, jotka nyt toivottavasti estävät sisälämpötilan nousun yli 30 asteeseen ja myös suojaavat häikäisyltä. Enpä tullut tällaista ajatelleeksi valitessamme korkeakiiltoiset keittiönkaapit.

Mustikassa

Empulla oli huijaus-poimuri.

Mustikkametsässä 50 metriä kotiovelta. En ole aiemmin hyödyntänyt lähimetsää muuhun kuin koiran ulkoiluttamiseen, mutta juuri niillä reissuilla olenkin huomannut varvikon olevan täynnä sinistä. Parasta oli, kun oravavauva istahti hetkeksi Empun saappaan nokkaan. Se oli kuitenkin niin vikkelä, etten ehtinyt tallentaa pienokaista kameraan.

Räikeitä hapsuja

Huulipuna Lumene Natural Code Raspberry Pink.

Laukku Zara.

Valkoinen ylisuuri t-paita on parin euron aleostos muutaman vuoden takaa. Jo silloin koristelin paidan pääntien ja helman pinkeillä ja oransseilla väripalkeilla. Unohdin paidan pitkäksi aikaa ja kun taas muistin sen olemassaolon mieleni teki korostaa sen inkkarihenkeä vielä entisestään. Leikkasin helmaan hapsuja epäsymmetrisesti niin, että ne ovat edestä pidemmät kuin takaa. Jokaisen hapsun päähän jäi hauskaksi yksityiskohdaksi värikäs raita. Shortsit on leikattu rikkinäisistä legginseistä.

Pinkki laukku oranssilla vetoketjulla on keväinen löytö Zarasta. Olen pikkutyttönä sanonut, että kun ulkona on harmaata, on maalattava iloisia, värikkäitä kuvia ja katseltava niitä. Sama pätee myös mielialashoppailuun. Clutch löytyi päivänä, jolloin olo oli hyvin apea. Pukeudun usein yksinkertaisen neutraalisti mustaan, harmaaseen, puuteriin ja khakiin, mutta näitä harmaiden päivien väripilkkuja on eksynyt kaappiin useampiakin asusteiden muodossa. Paha päivä muuttuu aurinkoisemmaksi pirteän ostoksen myötä, joka karkottaa mörköjä jatkossakin.

Nuori mies

   

Simon & Garfunkelin Sound of Silence -musiikkivideo Miehuuskokeessa. Yksi lempielokuvistani ja -kappaleistani. Miehuuskokeessa on samaa välitilan tuntua ja nuoruuden levottomuutta kuin Lost In Translationissa ja Vicky Christina Barcelonassa. Näistä elokuvista nousee ensimmäisenä mieleen tietyt värisävyt ja musiikki sekä vapauden ja vankeuden luoman tasapainottomuuden tuntu. Se, mitä muut odottavat ja miten itse haluaisi olla.

Tytöt, kesä ja koira

Hanit U&V

Hanin kaulakoru Waterloopleiniltä.

Sellainen terassi on paras, jonne myös koirat saavat tulla.

Maanantai ei ole ollenkaan huono, kun herää vasta puolilta päivin eikä keksi mitään, mitä olisi pakko tehdä. Pitkään, pitkään aikaan ei kalenterini ole ollut yhden kokonaisen viikon osalta niin puhdas kuin nyt. Ei yhtään ennalta sovittua tapaamista tai deadlinea tai velvollisuuksia. Ainoastaan niin rentoa oloa, että unohtaa ajan.