Rabbit season

Olinpa tänään ensimmäistä kertaa jänismetsällä. Eihän niitä pupuja näkynyt, mutta matkassa oli sentään pari apinaa. Kirpsakasta pakkasesta huolimatta nautin joka hetkestä - tähän vuodenaikaan on mitä kaunein valo silloin, kun taivas ei ole pilvien peitossa. Haluan lisää näitä pakoretkiä keskelle ei mitään, jossa ainoita ääniä ovat omien askelten narskuna hangella ja koiran korvien läpsytys. Ei ollut kiire mihinkään. Erinomainen tapa viettää viimeisiä lomapäiviä ennen pääkaupungin vilinää.

Jumit auki

Kävin tänään hieronnassa Kauneuskeskus Lumiccissa. Edellisestä hieronnasta oli aivan liian kauan - selkä, niska ja hartiat olivat paljon huonommassa kunnossa kuin kuvittelin.

Vietän paljon aikaa koneen ääressä sekä töiden että koulun takia. Vaikka urheilenkin säännöllisesti, tuntuu kroppa menneen viime syksyn aikana entistä kokonaisvaltaiseempaan jumiin, mihin ei liikuntakaan enää auta. Uuden vuoden lupaukseni onkin pitää parempaa huolta itsestäni.

Muistan olleeni viimeksi kunnolla sekä fyysisesti että henkisesti rento puolitoista vuotta sitten Kreikassa. Ehkä olikin jo aika tehdä asialle jotain. Tämän päivän jälkeen tuntuu paremmalta, mutta hyvään kuntoon on vielä matkaa. Tyytyväisenä asiakkaana varasin samantien seuraavan ajan ensi lauantaiksi. Ehkä saavutan kuvan olotilan viimeistään toukokuussa Barcelonassa.

Charlotten peruukki

No eihän se ollut kuin ajan kysymys, että vaaleanpunainen leviää latvoista koko päähän. Inspiksenä oli tämä kuva. Sävy on ihana, ja ehkä vielä paranee haalistuessaan, mutta Charlotten täydellistä tyyliä varten hiuksilleni pitäisi näyttää jo hieman saksia kasvatusprojektista huolimatta. Toisaalta, tykkään kyllä tästä harakanpesästä sotkuisena ja viimeistelemättömänäkin.

Pitsikaulukset

Mummi antoi valita pahvisesta aarrelaatikostaan kauniita pitsejä. Näiden herkkien kauluksien lisäksi valitsin kahta erilaista pitsinauhaa, joista ajattelin tehdä koristeet jonkin puseron helmaan tai hihansuihin.

Ompelin kaulukset käsin vanhaan Benettonin cashmir-neuleeseen. Valitsin tämän neuleen siksi, että sen pääntie oli juuri oikean mallinen: pyöreä ja riittävän tiukka. Pusero on hennosti läpikuultavaa, luonnonvaaleaa neuletta, johon samansävyiset pitsit sopivat täydellisesti. Ihanuudestaan huolimatta neule on viime aikoina jäänyt vähälle käytölle, koska olen ajatellut sen olevan hieman tylsä. Nyt kaulukset antoivat sille uuden tarkoituksen ja tyylin, johon pusero on kuin luotu. En yleensä ole näin romanttinen pukeutuja, mutta voi että, miten paljon pidänkään tuunatusta neuleestani! Luulen, että tämä on jatkoa vaaleanpunaisille latvoille.

Rakastuin

   

Santtu

Pitkä neulemekko on äidin vanha, kuten monet muutkin klassikkoni. Neule on merkiltään kotimainen Santtu, ja sen on suunnitellut Annika Rimala - muotoilija, joka on tullut tunnetuksi Marimekon Tasaraita-paitojen suunnittelijana. Marimekko-ajan jälkeen vuonna 1981 Rimala perusti oman Santtu-yrityksensä, joka ei kuitenkaan ollut pystyssä montaa vuotta.

Neule on täyttä villaa, ja sen sisään mahtuu ihanasti käpertymään. Vaate on sopivasti retro, mutta samalla hyvin ajaton. Helman pituus on kiinnostava midi. Paljosta käytöstä huolimatta kulumisen tai nukkaantumisen merkkejä ei tässä 30-vuotiaassa neuleessa näy lainkaan. Tällaisia vaatteita arvostan. Kunpa kaikkien uusienkin hankintojen voisi luottaa kestävän seuraaville sukupolville.

Kädessä roikkuu yksi syksyn UFF-löydöistä: poropussukka. Jalassa uudet suosikkikenkäni.

Humanoid SS12

Ensimmäinen kurkkaus Humanoidin kevään mallistoon näyttää lupaavalta. Niin kepeää ja laskeutuvaa. Tutut maanläheiset, vaaleat sävyt ja laadukkaat materiaalit maustettuna pastelleilla ja iltaruskon oranssilla. Haluan kaikki.

Kuvat Humanoid