Sitruuna-marenkitorttu & kanadalainen vohveli

Onnea on lempileivokseni sitruuna-marenkitorttu mansikkapalalla sekä vohvelit jäätelöllä, bananaanilla ja vaahterasiirapilla. The maple kind, yeah. Saisinpa molempia juuri nyt.

Magee-kansi

Kansikuva suunniteltu yhdessä Aaron, Tomin ja Maijan kanssa.
Pompom-printti on oma ja mekko Empun ompelema. 

Suunnittelimme koulutyönä kannen keksimällemme Magee-lehdelle. Pohjimmaisena ideana oli, että mitä enemmän yrittää tarkoitushakuisesti näyttää erilaiselta, sen todennäköisemmin hukkuu erilaisuuden massaan. Näin indiestä syntyy mainstremeä.

Olen koko kesän visioinut seisovani Pompom-mekko päällä Pompom-kankaan edessä kadoten kuin kameleontti. Hihii, sainpas toteutettua!

Kaukokaipuuta ja koti-ikävää

Akseli Gallen-Kallela: Cheetah, omakuva gebardin kanssa, 1910 © Yksityiskokoelma, kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo

Äiti oli käymässä ja kävimme Helsingin kapungin Taidemuseossa katsomassa Akseli Gallen-Kallela - Eurooppalainen mestari -näyttelyn. Näyttelyssä oli esillä suomalaisille tuttuja pikkutarkkoja ja symboleja täynnä olevia Kalevala-maalauksia, esimerkiksi Sammon ryöstö ja Lemminkäisen äiti, mutta esillä oli myös Gallen-Kallelan tuntemattomampia teoksia. En ollut koskaan aiemmmin nähnyt hänen Afrikassa tekemiään töitä, ja ne vaikuttivat minuun suuresti. Hämmästyin, kuinka paljon ne poikkesivat taiteilijalle ominaisesta, kurinalaisesta tyylistä.

Afrikka-maalaukset tuovat mieleen kuuluisien eurooppalaisten impressionistien työt. Ne ovat kaukana kansallisromantiikasta. Näitä Gallen-Kallelan töitä ei aikanaan Suomessa juurikaan arvostettu - puhuttiin, että taiteilija oli jo menettänyt teränsä. Todellisuudessa hän oli edelläkävijä, joka alkoi tulkita havaintojaan modernia maalaustyyliä ennakoiden. Afrikka-maalauksissa on hehkuvat värit, vapaat ja viimeistelemättömät siveltimen jäljet, upea valon ja varjon vuorottelu sekä veden pinnan väreilyjen ja heijastusten kuvaus yksinkertaistetuin keinoin.

Näyttelyn seinille kirjoitetuissa teksteissä kerrottiin taiteilijan tunteneen jatkuvasti sekä kaukokaipuuta että koti-ikävää. Mielestäni sellaista levottomuutta, jota minäkin tunnen, ei voisi kauniimmin ilmaista. Ymmärsin Gallen-Kallelaa paremmin kuin koskaan ennen ja arvostan nyt sitäkin enemmän. Olin näyttelystä niin liikuttunut, ettei itku ollut kaukana. Niin usein käy upeiden teosten äärellä.

Näyttely on avoinna 15.1.2012 asti. Suosittelen.

Kenialainen kaulakoru Kulttuurien museon museokaupasta. 

After Ski

Liivi Rick Owens, aurinkolasit Alexander Wang, nahkarukkaset ja lakki Karl Donoghue, neulepaita Acne,
housut 3.1 Phillip Lim, laukku Allsaints, kengät Ash. 

Kokosin ensi kevättä ajatellen unelmieni after ski -asun jo perinteeksi muodostunutta Alppimatkaa varten. Luonnollisestihan afterille mennään toppavaatteissa, laskumonoissa, kypärän litistämissä hiuksissa ja posket punaisina nauttimaan glühweinia, mutta joukossa näkee aina myös niitä überrikkaita rouvia (joille urheilu on hiihtokeskuksessa enemmän tai vähemmän toissijaista) kilistelemässä shampanjalasejaan.

Näillä rouvilla on usein yllään jotain kiiltävää ja jotain karvaista sekä äärimmäisen arvokkaat aurinkolasit. Kokonaisuuteen kuuluu tietenkin se, että merkkituotteiden logot ovat suurikokoisina kauas loistavaa glitteriä. Toisin sanoen heidän yllään on sellaista vaatetta ja asustetta, josta muut näkevät, että massia piisaa. Näiden vuoristossa lomailevien rouvien tyylitajusta voidaankin olla montaa mieltä. Se, että maksaa yhdestä asusta kymmenia tuhansia euroja, ei välttämättä tee lopputuloksesta kovin imartelevan ja arvokkaan näköistä. Jos minulla olisi varaa maksaa vaatteesta, kengistä tai laukusta pieni omaisuus, valitsisin aina ylleni sellaista, jossa logo ei ole esillä. Riittää, että itse tiedän, mitä jokin tietty ostos minulle merkitsee.

Tästä syystä innostuin kokoamaan itselleni kalliin asun rennolla tyylillä. Rick Owensin musta nahkaliivi toisi sopivasti ryhtiä ja särmää Acnen paksun neuleen ja Phillip Limin meleerattujen löröhousujen yhdistelmään. Karl Donoghuen karvalakki ja rukkaset saattaisivat olla keskipäivän alppiauringossa jopa liian kuumat, mutta iltaan jatkuvassa afterissa korvaamattomat. Pidän kuplivasta, mutta rukkaset kädessä nauttisin kuitenkin shampanjan sijaan sitä kuumaa hehkuviiniä. Alexander Wangin veikeän maskuliiniset aurinkolasit toisivat afterityyliin ripauksen kaivattua urheilullisuutta ja Allsaintsin olkalaukun kantohihna taas mielikuvan lumiketjuista. Sporttisista korkokengistä, jotka muistuttavat hiihtomonoja, olen haaveillut jo pidempään. Italialaisella Ashilla on monia hyviä vaihtoehtoja.

Kun tarkemmin katson kollaasia huomaan, etten oikeastaan tarvitsisikaan muuta kuin kengät. Ja laukun. Ja nahkaliivin. Muut palaset saisin korvattua jo olemassa olevilla vaatteilla ja asusteilla - ainakin sinne päin. Tai sitten voisin satsata vain kenkiin ja pukeutua muuten toppapukuun. Ei kai se kovin väärin olisi.

Sunnuntai

   

Run through the moss on high heels

C niin kuin Cositas.

Pompom-kangas on itse suunniteltu ja painettu, mekon malli yhdessä ideoitu ja Empun toteuttama. Suurkiitos vielä kerran omalle suosikkiompelijalleni! Mekko on täydellinen! Odotan innolla seuraavaa projektia. Siitä tulee jotain todella upeaa. ♥

Ja toinen kiitos murulle jälleen kerran ihanista kuvista. Olisittepa nähneet kuinka reteästi hän kantoi Nikonia olallaan kuin oikea valokuvaaja.

Holstee manifesto

Ystäväni, jolla on ollut todella rankka vuosi, linkkasi nämä ajatukset Facebookiin muistutukseksi itselleen. Samaistuin. Elämä on yksinkertaista ja välillä kannattaa eksyä.

Kuva Holstee

Maalaispentu kaupungissa

Meillä on kylässä pieni, pehmoinen ja utelias vieras. Helsingin kotiin muutti viikoksi Nellin siskon 11-viikkoinen lapinporokoiravauva opettelemaan kaupunkielämää.

Surina, ystävien kesken Suri, matkusti tänään ensimmäistä kertaa metrossa, tepasteli Aleksanterinkadun ihmisvilinässä, söi macaroneja Espan kahvilassa, väijyi citypuluja, oli mukana ostamassa Berliinin karttaa Akateemisessa kirjakaupassa, sai lukuisia rapsutuksia ja lepertelyjä ohikulkijoilta sekä pissasi Kampin ostoskeskukseen. Sattuuhan näitä. Pikkuinen oli erinomaisen reipas ja pärjäsi pääkaupungissa hienosti. Ainoa asia, mistä huomasi, että vähän jännitti, oli kävelyä rytmittävät kirputus- ja tuumaustauot.

Virikkeitä täynnä olleen turistikierroksen jälkeen kotona uinuu uupunut pentu. On ne vaan niin söpöjä nukkuessaan. Tirsojen jälkeen on kuitenkin odotettavissa iltavilli.

Selena

Nilkkurit Bianco.

Pitkän unelmoinnin ja etsinnän jälkeen se oikea korollinen kävelykenkäpari osui kohdalle. Biancon Selenassa on mattapintainen sileä nahka, kävelyy sopiva jykevä korko ja jäällä pystyssä pitävä pohja, etuläppä, hopeinen solki ja takaremmi. Ja ah, se uusien kenkien huumaava tuoksu. Nahanhajua ei voita mikään. Paitsi ehkä terva, etenkin vanhoissa ratakiskoissa, sekä autonrenkaat ja kumimatot. Ehkä keksinkin jotain asiaa Motonetiin viikonloppuna. Joka tapauksessa Selenat tuovat mieleen Acnen Cypress -nilkkurit, mutta rasittavat lompakkoa huomattavasti vähemmän.

Luulen, että näistä tulee syksyn lempikengät.

Naissaari

Bootsit Dinsko.

Takki äidin vanha Redgreen, huivi Espanjasta, laukku Desigual. 

Kävin eräänä viikonloppuna Vaajakosken Naissaaressa ihailemassa funkkista. Kiersin kuitenkin kaukaa Pandan tehtaanmyymälän, koska se on vaarallinen paikka. Aina sinne lähtee aikeissa ostaa vain yksi pussi lakua ja ihan vähän suklaata mutta palaakin kotiin 6 kilon kanssa. Vieläkin ovat kaapit pullollaan edellisen vierailun jäljiltä.

Eipä se pieni candybaby mahassa olisi haitannut, kun päällä oli upea teltta. Onneksi ei tarvitse jokaista villitystä etsiä uutena kaupasta, vaan voi vierailla tyylitietoisen äidin vaatekaapilla, josta tämäkin takki on haettu. Tanskalaisen Redgreenin viittamainen takki suurella hupulla on sopivasti salaperäinen. Käärityt hihat, kaksi suurta nappia, vaalea kangas sekä takin laskeutuva ja hulmuavan rento olemus on juuri sellaista, mitä nyt etsisin, jos en olisi jo löytänyt. Äiti on aina ollut hyvin kauaskatseinen ja ostanut kiinnostavia ja kauniita vaatteita, jotka kestävät aikaa niin tyyliltään kuin materiaaliltaankin. Hyvä minulle!

Viekää minut varvikkoon

Kuvat Kerry Dean, tyyli Sam Willoughby / i-D Magazine

Nämä upeat kuvat ovat osa i-D Magazinen kestävän kehityksen puolesta puhuvaa i-Sustain sarjaa. Mustat laskokset, Michelle Lowe-Holderin höyhenkaulurit ja massiiviset rannekkeet kirkkaissa väreissä, paksut neuleet, ruska ja punertava valo. Niin kaunista.

Kuvat ja koko artikkeli i-D Online.
Katso myös Michelle Lowe-Holderin haastattelu. 

Harmaata silkkiä, harmaata villaa ja oranssi pipo

Nahkatakki Vila, neule ja housut Zara, silkkitoppi Amsterdamista kirppariliike Episodesta, kynsilakka Orly.

Laukku DKNY, kengät Vagabond.

Oranssi pipo vain pysyy päässä. Näissä vaatteissa olen muutenkin kulkenut lähes koko viikon. Kannan ihan turhaan joka maanantai matkalaukullisen tavaraa Jyväskylästä Helsinkiin, kun käyttämieni vaatteiden perusteella pärjäisin aivan mainiosti suurella olkalaukulla.

Vanuttunut harmaa villapaita on uutukainen Zarasta, jota himoitsin jo reilu viikko sitten, mutta jätin harkintaan. Sen jälkeen neule tuli vahvasti uniin ja onneksi kävin hakemassa sen, koska niitä ei ollut enää paljon jäljellä. Otin suosiolla pari numeroa liian ison, koska rakastan väljiä neuleita, jotka höllyvät päällä miten sattuu. Mietin pitkään, miksi pidän siitä niin paljon, kunnes äitini oivalsi sen muistuttavan pinnaltaan perinteisiä itävaltalaisia jakkuja ja neuletakkeja. Rouhean neuleen ja kepeän silkin yhdistelmä puettuna kerroksittain on lyömätön, joka paranee entisestään, kun päälle heittää vielä yhden kerroksen mustaa nahkaa.

Kuvista kiitos äidille.

Footbalance

Sain Akvamariinin showroomilta muutama viikko sitten testattavaksi Footbalancen yksilöllisesti muotoillut kengänpohjalliset, joiden tarkoitus on parantaa jalan luonnollista asentoa ja ennaltaehkäistä rasitusta.

Minulle tehtiin Footbalance-analyysi, josta kävi ilmi, että jalkatyyppini on ylipronaatio. Se tarkoittaa sitä, että jalkateräni kiertyvät sisäänpäin. Lisäksi jalkojeni holvikaari on laskeutunut. Selvisi, että päkijöissä tuntuva kipu pitkillä kävelymatkoilla ja lumilautaillessa johtuu näistä virheasennoista.

Jalan oikeaan asentoon korjaava pohjallinen valmistettiin siten, että seisoin upottavan tyynyn ja pohjallisen päällä samalla, kun jalkani asteltiin suoraan. Muotoutunut pohjallinen kovetettiin ja se jäi malliin, joka nostaa jalan sisäsyrjää ja kohottaa holvikaarta. Pohjallinen on erityisesti naisille ja kapeisiin jalkineisiin suunniteltu Cushion pink, joka sopii sekä vapaa-ajan että urheilujalkineisiin.

Olen käyttänyt pohjallisia Adidaksen tennareissa ja askel on keventynyt. Aluksi tuntui hieman oudolta, kun jalan asento muuttui. Huomasin kuitenkin pian, että kävely sujui joustavammin, eikä päkijöitä särkenyt - olen ollut tyytyväinen. Talven tullen aion siirtää pohjalliset lautailumonoihin.

Rannenauha

Nauha Helsingin Yrjönkadun Nappitalosta, kynsilakka Orly.

Olin ostamassa nappeja Pompom-mekkoon, jota Emppu minulle ompelee, ja löysin samalla upeaa koristenauhaa neon-väreissä. Tämä ranneke sopii erinomaisesti yhteen räikeän oranssien kynsien ja saman värisen pipon kanssa, muun asun koostuessa harmaasta silkistä, vanuttuneesta neuleesta ja nahkatakista. Pidän tästä niin paljon, että olen päättänyt herätellä henkiin uinuvan ystävärannekkeiden punomistaidon. Kaverit, saa esittää väritoiveita!

Koukussa listoihin

Olen aivan koukussa Fashiolistaan. Aiemmin tallensin tuhansien eurojen edestä ihanuuksia nettikauppojen ostoskoreihin "save for later" -periaatteella, eli hyvin harva niistä päätyi koskaan kotiin asti. Inspiraatiolistoja oli useassa eri kaupassa ja kokonaisuuden hallitseminen oli vaikeaa. Nyt voin tallentaa kaikki samaan paikkaan.

Fashiolistan kautta nettiselaimen valikkoriville ladataan sydän-nappula, jota klikataan nettikaupassa kivan jutun kohdalla. Olen huomannut, että tuotteiden tallentaminen ja ihaileminen antaa hyvin lähelle saman tyydytyksen ellei suuremmankin kuin shoppailu, josta helposti seuraa pieni morkkis. Listojen kautta hahmottaa paremmin omaa tyyliä - miltä jo näytän ja miltä haluaisin näyttää. Se helpottaa huomattavasti karsimaan suuresta tykkäysten määrästä sellaiset asiat, joilla todella voisi täydentää omaa vaatekaappia.

Fashiolistan avulla tehdään löytöjä, eli poimitaan tuotteita, joiden kohdalla ehtii painaa sydäntä ensimmäisenä. Löydöt ovatkin tässä se kaikkein koukuttavin puoli. Minä löysin sen ensin -tunne on kaiku lapsuuden lautapeleistä - kuin metsästäisi Afrikan Tähden jalokiviä. Mahtavaa on myös se, että upeita asioita voi bongata muiden tekemistä löydöistä ja lisätä ne "i love it" -toiminnolla omaankin listaan. Paitsi että on mahdollista tykätä yksittäisistä tuotteista, voi tykätä myös tykkääjistä ja saada siten päivityksiä heidän löytämistään helmistä. Minun listaani voi seurata täällä.

Vene nimeltä Mimmi

Kaksi viimeisintä kesää ovat kuluneet veneprojektin parissa. Ukkini rakentama lasikuituvene on peräisin 70-luvulta. Viimeiset kymmenen vuotta se on lojunut mummolan pihalla ympäri vuoden, joten vesille sitä ei olisi kannattanut laskea ilman kunnostusta. Kuljetimme veneen Jyväskylään ja vaihdoimme siihen uuden perälaudan, tuulilasin ja penkit sekä lasikuidutimme ja maalasimme ennen ruskea-oranssin paatin valkoiseksi. Ei tuntuisi lainkaan samalta, jos vene olisi uusi ja vailla historiaa. Nyt se kantaa mukanaan usean sukupolven kädenjälkiä. Uuden ulkoasun ja nimen saanut Mimmi kastettiin juhannusviikolla.

Teimme viikonloppuna todennaköisesti yhden kauden viimeisimmistä sunnuntaiajeluista ja kruisailimme parin tunnin ajan aurinkoisella Päijänteellä. Vesillä aukeaa aivan uusi maailma. Etäisyydet rantojen välillä katoavat riippumatta siitä, että Mimmin huippunopeus on 37 km/h. Lokit, pienet saaret, toiset veneilijät, kalastajat - kaikki ovat yhtä ja arvokas leikkikenttä on suuri.

Vesillä on läsnä hetkessä, ei kuulu mihinkään ja kuuluu juuri siihen. Haaveilimme omasta purjeveneestä, joka kuljettaisi tuulen mukana maailman merille. Ehkä joskus. Sisävesillä Mimmi on mainio.