Lievää vuoristotautia

Oi voi, mikä olo. Lattia kohoilee jalkojen alla, hengitys puuskuttaa, ruoka ei maistu, pää on kevyt ja ajatuksia saati katsetta on vaikea kohdistaa mihinkään. Suoraan sanottuna tuntuu todella heikolta. En uskalla lähteä ulos, koska pelkään pyörtyväni. Menen peiton alle toipumaan. Hetki menee.

Tänään taitaa olla maanantai.

Ski Arlberg

Lempimaisemani.

Olen palannut korkeanpaikanleiriltä Lechistä ja St. Antonista. Vuoret tuntuvat kerta toisensa jälkeen enemmän kodilta. Minua kiehtoo karun luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön yhteys. Hiihtohissikaapelien surina ja kolina sekä terävän kantin korahdus kissan ajamalla rinteellä ovat jotain todella rauhoittavaa. Uusi lauta liukui pehmeästi luonnonlumella, jota vuorilla oli jopa 5 metriä.

Yhden lepopäivän jälkeen olisin valmis lähtemään heti uudestaan. Luultavasti St. Antoniin. Ei sitä paikkaa turhaan ole kehuttu. Villeimmät monotanssit olivat Mooserwirtissä.

Persikkakintaat ja tiimipaita

Mummi lähetti minulle ja murulle postitse lämpöiset, vanutetut lapaset. Minun ovat suloisen persikkaiset. Otan ne matkalle mukaan.

Olen ylpeä siitä, kuinka taitavaksi pakkaajaksi olen tullut! Osaan oikeasti karsia kaiken turhan pois, koska tykkään matkustaa kevyesti. Alppiloman jälkeen jään suoraan Helsinkiin, ja olen onnistunut tiivistämään kahden viikon tavarat yhteen reppuun, ei rinkkaan, vaan tavalliseen pieneen Haltin reppuun. Hyvä minä! Mukana on kevyttä silkkiä, lämpöistä villaa, farkut ja Sorelit. Laskukamat mahtuvat kaikki lautapussiin.

Yksi välttämätön mukaan otettava vaatekappale on Siilinjärven Ponnistuksen seurapaita, joka on päällä kaikilla laskureissuilla. Isäni on nuorena laskenut Siipossa, ja koko laskuporukalle on teetetty samanlaiset paidat, jotta kaverit löytävät toisensa jo lentokentällä. Tyylikästä.

Siipon tiimipaita teetetty Alppimatkoja varten.

En ota kannettavaa mukaan, koska lähden lomalle, eikä se olisi mukaan enää mahtunutkaan. Kompaktiudessa on tehtävä kompromisseja. Palataan viikon päästä!

Merenneidon aurinkolasit

Aurinkolasit ja kaulakoru Asos, silkkipaita mummon tekemä.

Cmyk-kaulakorun lisäksi klikkasin Asoksen pakettiin haalean vihreät aurinkolasit, joista myös haaveilin jo aikaisemmin. Ne ovat juuri sopivan vinksahtaneet ja hauskat tuomaan hymyn omille ja muiden huulille. Sävyä on vaikea kuvailla suomeksi: ei aivan vihreä, ei aivan turkoosi, eikä aivan minttukaan, vaikka aluksi niin määrittelin. Englanniksi väri on mermaid green. Näyttää muuten hyvältä myös eszterin hiuksissa.

Kävin tänään taas helpottamassa selän ja niskan jumeja, ja illalla ajattelin vähän pakkailla alppikamoja. Maanantaiaamuna lennämme isän ja muiden pujottelijoiden kanssa Zürichiin, ja sieltä matka jatkuu bussilla Lechiin, Itävaltaan. Johan sitä ehtikin viikon olla koulussa. Loma tekee hyvää.

Friend bug

Kun äitini oli 14-vuotias, hänen parhaan ystävänsä äiti osti tytöille lahjaksi tällaiset hopeiset kaverisormukset. Minulle kuoriainen on siirtynyt jo kauan sitten - sormus on säädettävä, joten olen käyttänyt sitä pikkutytöstä lähtien. Se on yksi suosikeistani. Kuoriainen on viehättävästi patinoitunut, ja se on suurine mollosilmineen jotenkin hellyttävä. Lisäksi sen kuoressa on pikkuinen sydän. Missähän ötökän kaveri mahtaa kulkea?

Ullanlinnassa

Vietimme eilen herkutteluillan Lotan ja Ossin kauniissa kodissa. Work-valaisimen näkeminen livenä nosti lampun myös omalla toivelistalla kärkeen. Asunto on kodikas yhdistelmä teollista rouheutta ja tekstiilien herkkyyttä, musta-valkoista kontrastia, uutta ja vanhaa sekä kekseliäitä yksityiskohtia, kuten lohkottu piparkakkutalo lasipurkeissa. Keittiön studiovalaisin on suorastaan nerokas!

Tote miesten puolelta

Thetford Tote ja Coleman Tote Allsaints.

Aina välillä kannattaa kurkkia vaatekaupoissa (niin netissä kuin liikkeissäkin) miesten puolelle. Allsaintsin miesten SS12 Pre -mallistossa on kaksi upeaa nahkalaukkua, joihin mahtuisi vaikka mitä läppäristä kuvaustarvikkeisiin.

Vasemman puoleinen Thetford on näistä tukevamman näköinen leveine kantokahvoineen ja metallisolkineen. Pidän myös sen yksinkertaisen maskuliinisesta, jopa hivenen sporttisesta ulkoasusta. Coleman on paljon sirompi ja naisellisempi. Siinä nahan mattamusta pinta pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Kuvamuistoja

Latasin Instagramin puhelimeen ja olen aivan innoissani! Muistot saa talteen helposti nostalgisilla efekteillä, ja samalla voi tykkäillä muiden hetkistä. Minun kuvavirtaani voi seurata täällä.

Jäätävä etelä

Nukuin katkonaisesti viime yön, koska ensin yksi kämppiksistä (herra V) päätti pissiä losottaa aamukahdelta eteiseen, ja juuri, kun olin nukahtamassa uudelleen, toinen puklautti yrjöt (neiti T). Ammoniakin katkuinen yö muuttui harmaan huuruiseen aamuun. Minulla on tapana selailla suosikkiblogejani kuin päivän uutisia metroa odotellessa, mutta nyt tunnelissakin kävi hyytävä tuuli, hengitys höyrysi ja sormet jäätyivät kosketusnäyttöä näpytellessä. Olin unohtanut, kuinka kipeästi merituuli puree jopa ollessaan lempeä.

Voi arki - iskit kovaa. Iloa tähän päivään pienistä asioista.

Turkinpippuripussin jakaminen.
Ikean kynttilänjalat ja metalliset namukipot.
Iloisenkirjavat villasukat.
Lintuservetit.
Riikka Pulkisen Totta.

Figaro Winebistro

Olin eilen illalla aika onnellinen tyttö.

En olisi voinut kuvitellakaan parempaa paikkaa piiloutua talvimyrskyltä kuin tyylikäs konsepti, joka sisältää viinejä ja tapaksia. Uuden vuoden aattona avattu Figaro Winebistro on juuri sitä, mitä rakas, mutta ravintolatarjonnaltaan suppea kotikaupunkini on kaivannut.

Hani tilasi bouillabaissea aiolin kanssa sekä ceasarsalaatin. Minulla oli scampivarras aiolilla (tietenkin) sekä suussasulava risotto. Yhteisiä herkkuja olivat manchego ja tete de moine -juustot, oliivit ja serrano-kinkku. Ah, nam! Valkoviinejä kokeilimme yhteensä neljää erilaista: oli uusiseelantilaista, kahta ranskalaista ja itävaltalaista. Oikein hyviä kaikki, tarkempia tietoja en muista. Eikä tarvinnut tietää itse, koska tarjoilija osasi teititellen suositella oikeat viinit tapasten seuraksi.

Tästä tulee uusi perjantaiperinne. Katsoin juna-aikataulutkin valmiiksi niin, että ehdin Helsingistä kuudeksi Jyväskylään, ja voin kätevästi kipitellä Matkakeskukselta suoraan Winebistroon. Onhan se tavallaan kotimatkan varrella.

Loistavat punat

Viimeisimmät huulipunaostokseni ovat kaikki olleet merkkiä Viva la Diva. Etsin täydellistä, vahvapigmenttistä ja kestävää violettia huulipunaa ja löysin sen Kicksistä. En tiennyt ruotsalaisen Viva la Divan laadusta mitään, ja vaikka pakkausten ulkoasu - timantit ja fontti, jolla kirjoitettiin syntymäpäiväkutsut ala-asteella - tuntui suunnatulta kohderyhmälle teiniprinsessat, päätin kokeilla.

Halvan näköisestä kuoresta huolimatta, huulipunan sisältö yllätti positiivisesti. Violetti pysyi huulissa pitkään (läpäisi jopa ravintola-testin), eikä väri levinnyt. Plussaa eläinkokeettomuudesta ja punan sisältämästä e-vitamiinista. Koostumus on huulilla hyvin voidemainen - huulet eivät kuivu. Ainoastaan tuoksu menee samaan prinsessa-kategoriaan kuin timantitkin: esanssinen meloni. Onneksi sitä ei enää vähän ajan jälkeen huulilla huomaa.

Violettiin tyytyväisenä ostin seuraavaksi kirkkaan pinkin, sitten pehmeän oranssin. Punan hinta (7,5 e) on huokea, ja kiinnostavia sävyjä jäi jäljelle vielä monta, joten varmasti hamstraan pari lisää.

Cmyk

Kaulakoru Asos.

Nyt ei voinut graafikko vastustaa. Painovärit kaulaan klik.

Minty fresh

Pitsipaita äidille aikoinaan teetetty, korkeavyötäröiset farkut Gina Tricot. Jyväskylän ginassa on uusi, ihana myyjä :)

Siivosin ompelutarvikerasian ja löysin pätkän palloketjua, jonka olen säästänyt jostakin hintalapusta.
Se on niin siro ja kevyt, ettei sitä edes huomaa kantavansa. Minimalistisen kaunis trashion-koru.

Pitsipanta on samasta mummin aarrelaatikosta kuin kaulukset.

Pastellisävyt ovat ihania pienissä yksityiskohdissa, kuten huulissa ja kynsissä. Koska en juuri muuta meikkiä laiskuus- ja mukavuussyistä käytäkään, olen rohkea kokeilemaan näissä vakioasusteissa melkein mitä vaan.

Löysin Kicksin alelaarista Dependin suloisen mintunvihreän lakan hintaan 1,50 e. Ei paha. Lakka on ehkä paras puoli-ilmainen löytö aikoihin. Olen aivan ihastunut! Minttu oli tarpeeksi vahva jo yhden kerroksen jälkeen, jonka päälle laitoin vielä kerroksen Viva la Divan Matte top coatia. Vaikka mattalakka ei ole enää mikään uusi juttu, en ole aiemmin omistanut sellaista. Täytyy kokeilla jatkossa kaikkien sävyjen kanssa, koska se näyttää niin hyvältä ja tuntuu kestävältä.

Ps. Cositas päivittyy nyt myös Muotiblogit.nu-sivustolla. Kiitos, kun otitte minut mukaan!

Video games are for kids

Haruki Horikawa / Video games are for kids / i-D online

Selailin i-D onlinea ja löysin artikkelin valokuvaajasta nimeltä Haruki Horikawa. Näihin kauniisin kuviin hän on saanut inspiraation Lana Del Reystä. Pidän suuresti tällaisesta digitaalisen maalauksellisesta tyylistä, jossa värit hehkuvat sekä kirkkaina että utuisina. Kuvissa kiteytyy moni kevään muoti-ilmiö: kukkakuviot, pastelli- ja neonvärit sekä resort-tyyliin suuret kultakorut. Melko kitschiä. Itse olen hopeakorujen ystävä, mutta katsellessani näitä kuvauksissakin käytettyjä italialaisen Gogo Philipin vintagekoruja lisää, alkoi kultakin näyttää jotenkin kiinnostavalta.