Mosaiikkivalaisin sateenkaaren väreissä on valencialaista käsityötä. Se on ostettu joulukuisella Espanjan lomalla muutama vuosi sitten. En edes muista minne olimme menossa tai mistä tulossa, mutta ajoimme pölyistä tietä, joka kulki vuorien ja ruohikon seassa keskellä ei mitään. Keskellä ei mitään oli myös suuri keramiikkakauppa täynnä alueella valmistettuja ruukkuja, koriste-esineitä, astioita ja valtavia uuneja ulkokeittiöihin.
Huomattuani hilpeän valaisimen, rakastuin, eikä ostopäätöstä tarvinnut miettiä kauan. Tosin silloisessa kodissa ei valaisimelle ollut edes mitään järkevää paikkaa tai tarkoitusta, mutta tiesin katuvani, jos en olisi ottanut sitä mukaan. Sitä en tiedä, miksi valaisin viehätti niin paljon, että se oli
pakko saada. Valaisinhan on oikeastaan vähän liiankin lapsellinen. Ehkä se toi mieleen
Hundertwasserin, jonka leikkisä arkkitehtuuri teki minuun pienenä suuren vaikutuksen Wienissä.
Valaisin on alusta asti ollut äärimmäisen rakas, vaikkei se suoranaisesti ole sopinut yhteen muun sisustuksen kanssa. Nyt se on löytänyt pysyvän paikkansa uuden kodin makuuhuoneessa, jossa samat hehkuvat sävyt toistuvat seinämaalauksessa.
Kun valaisimen lamppu on sytytettynä, se ei tuo huoneeseen kirkasta valoa vaan erilaisissa kerroksissa heijastuvaa turkoosia ja lämpimän oranssia tunnelmaa, iltasatuja ja salaisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti