Loma alkoi nyt

Hanin joutsenlaseista ei voi sanoa ainuttakaan pahaa sanaa, ja oma vaaleankeltainen shortsiasu olisi varma hitti myös ensi kesänä. Näillä varusteilla täytettäisiin monta ruutua Flow-bingosta.

Vuoden viimeinen koulurutistus tehty, ja edessä on kuukauden mittainen tauko. Jihuu! Lomafiilis on ennen haettu hauskoista hatuista, aurinkolaseista ja kiiltokuvista - ei ollenkaan huono idea joulukuussakaan. Mielikuvamatkailu olohuoneen lattialla ei tule edes kalliiksi.

Hyvä Veto

Kristallikoru Fashionology.

Oli mahtava keikka Lutakossa eilen! Etenkin Veton vanhempien biisien aikana yleisö oli aivan katossa.

Olimme liikkeellä autolla, ja keikkajuomana oli ginger alea. Ihanan kypsää ja järkevää. Musiikista ja tunnelmasta muistaa kaiken, ja oma sänky tuntuu entistä taivaallisemmalta, kun aamuviiteen mennessä on ehtinyt katsella unia jo useamman tunnin ajan. Olimme kaikki jo ennen keikkaa rättipoikkiväsyjä, mutta arvelimme musiikkielämyksen piristävän. Niin se tekikin. Emme aivan kehdanneet bailata niin raivokkaasti kuin muut, vaikka mieli tekikin, ja välillä oli vaikeaa pitää jalat maassa.

Teinivuosina - ennen kotibileitä ja baareja - Lutakko oli kuin toinen koti. Ensimmäinen keikka, jonne menimme ystävien kanssa, oli Maija Vilkkumaan. Olimme 13-vuotiaita. Silloin vanhemmat kuskasivat keikalle ja keikalta kotiin. Autokyydin mukavuutta myrskytuulessa arvostan edelleen ja livemusiikkia aidossa rockympäristössä baarien hittilistadiskopoppia enemmän. Hyvä ilta, hyvä seura, hyvä Veto.

   

Sinisorsa

Yritin kovasti matkustaa eilen Helsinkiin, mutta junassa tuli hieman huono-olo, joten jäin pois Tampereella ja otin seuraavan junan takaisin kotiin. Kartanon perunalastuista, Fantasta ja valtavasta määrästä unta on ollut apua - tänään ovat jalat jo kantaneet.

Posti toi lisää korutarvikkeita. Sain viimein ripustettua korvaan sinisorsan sulat, jotka pojat ovat metsältä tuoneet. Aika upean väriset. Eikö totta? Lisäksi tein uuden rannekorun lapis lazulin suuremmista helmistä. Niissä kultaiset hippusetkin erottuvat selkeämmin. Olen aivan rakastunut tuohon sävyyn.

Itsenäisyyspäivä Tahkolla...

...neljä vuotta sitten. Mieluusti olisin nytkin mäessä, mutta jotain oleellista valkeaa ei ole tarpeeksi. Tälle päivälle oli suuria reippailusuunnitelmia, mutta aiottu viiden kilometrin pururatakävely lähimetsässä kutistui lennossa kahdeksi, kun koira ei tapansa mukaan ollut yhteistyöhaluinen kulkemaan nätisti remmissä. Meni hermot.

Päivä on kulunut suurimmaksi osaksi itkeä tirautellen sohvalla. Se on joulukuun kuudentena päivänä minulle ihan normaalia. Yleensä itsenäisyyspäivän liikutuksen saa aikaan hornettien ylilennot, sotilasmarssit, torvisoittokunnat, linnanjuhlien kadetit ja veteraanit sekä mieskuorot. Tänään itkin Eight Below -elokuvan huskyille ja malamuuteille. Silloin oma typerä koirani nuoli kyyneleet poskeltani.

Taidankin napata sen nyt kainaloon.

Rauhallista iltaa.

Kultaisia pyriittipurskahduksia

Vihdoin minulla on aikaa myös koruaskarteluun. Teen niin paljon töitä tietokoneella, että tarvitsen siihen rinnalle harrastuksen, johon ei sisälly elektroniikkaa.

Ostin Berliinistä Straße des 17. Junin markkinoilta, Tiergartenin metroaseman tuntumasta turkooseja korukiviä. Kivet ovat epäsymmetrisiä, kiiltäväksi hiottuja kimpaleita, joita koristavat mustat seittimäiset kuviot. Tällaisia kiviä kutsutaan turkoosimatrikseiksi.

Mielestäni rannekorusta tuli upea! Turkoosikivi on materiaalina niin hieno ja näyttävä, että se riittää mainiosti ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Turkoosista innostuttuani tilasin HelmiQ:sta lisää korukiviä. Kuvassa sammalenvihreää kambabajaspista ja turkoosia pitsiakaattia, jossa kirkkaan taivaansinisen lisäksi vaihtelevat maanläheiset harmaanruskeat sävyt.

Suosikkikiveni on sininen lapis lazuli, jossa on "kultaisia pyriittipurskahduksia". Kivi muistuttaa tuhannen ja yhden yön saduista. Se on harvinainen ja arvokas puolijalokivi, jota on louhittu jo antiikin ajoista lähtien. Yläluokkaiset egyptiläiset käyttivät hienonnettua lapista sinisenä silmämeikkinä.

Kiinnostava yksityiskohta kiven historiassa on, että sitä käytettiin öljyvärimaalina, ultramariinina, 1500-luvulla. Kivimateriaali kulki silkkitietä pitkin Eurooppaan, ja pitkien kulkureittien vuoksi väri oli hyvin kallista.

Paitsi, että lapisin väri on sähköisen sininen pidän kiven energiaan liittyvästä tarinasta. Kiven uskotaan tuovan kantajalleen karismaa ja luovuutta.

Laavakivi tuo mieleen Kuun ja lentävät taivaankappaleet. Palaneen tummat, rouheat helmet näyttäisivät hyvältä myös kaulassa.

Tein äidille kaksi rannekorua, joissa on kambabajaspista, maisemajaspista ja turmaliinikvartsia.

Miltä näyttää? Koruja on jo nyt varastossa yli oman tarpeen - ehkä voisin arpoa täällä pienen joululahjan.

Little bit of everything

Lauantain kunniaksi julkaisen hämyisiä pubikuvia Berliinistä. Tapasimme kaupungin itäpuolella ystäviä ja loikimme kuppilasta toiseen. Kuudelle hengelle oli järkevintä tilata jälkiruokaa sanoilla "Little bit of everything", jolloin herkut kannettiin tarjottimella pöytään kuin euron kesäkissat Blazessa aikanaan.

The Peacock Skirt

Äiti sai 70-luvulla ystävältään lahjaksi mustavalkoisen julisteen. Se on kulkenut pitkän matkan Kortepohjan opiskelija-asunnon seinältä meidän olohuoneeseemme. Juliste on englantilaisen, 1800-luvun lopulla eläneen kuvittajan ja kirjalijan Aubrey Beardsleyn suunnittelema The Peacock Skirt, joka on yksi hänen tunnetuimmista töistään. Kuvitus on tehty Oscar Wilden Salome-näytelmään vuonna 1892.

Beardsley sai vaikutteita japanilaisesta puupiirrustuksesta ja kreikkalaisesta vaasimaalauksesta. Mielestäni nämä naiset voisivat esiintyä myös muotilehdessä.

Kehystetty juliste on sijoitettu Romun pedin päälle - olohuoneen paras paikka.