Pitsikaulukset

Mummi antoi valita pahvisesta aarrelaatikostaan kauniita pitsejä. Näiden herkkien kauluksien lisäksi valitsin kahta erilaista pitsinauhaa, joista ajattelin tehdä koristeet jonkin puseron helmaan tai hihansuihin.

Ompelin kaulukset käsin vanhaan Benettonin cashmir-neuleeseen. Valitsin tämän neuleen siksi, että sen pääntie oli juuri oikean mallinen: pyöreä ja riittävän tiukka. Pusero on hennosti läpikuultavaa, luonnonvaaleaa neuletta, johon samansävyiset pitsit sopivat täydellisesti. Ihanuudestaan huolimatta neule on viime aikoina jäänyt vähälle käytölle, koska olen ajatellut sen olevan hieman tylsä. Nyt kaulukset antoivat sille uuden tarkoituksen ja tyylin, johon pusero on kuin luotu. En yleensä ole näin romanttinen pukeutuja, mutta voi että, miten paljon pidänkään tuunatusta neuleestani! Luulen, että tämä on jatkoa vaaleanpunaisille latvoille.

Rakastuin

   

Santtu

Pitkä neulemekko on äidin vanha, kuten monet muutkin klassikkoni. Neule on merkiltään kotimainen Santtu, ja sen on suunnitellut Annika Rimala - muotoilija, joka on tullut tunnetuksi Marimekon Tasaraita-paitojen suunnittelijana. Marimekko-ajan jälkeen vuonna 1981 Rimala perusti oman Santtu-yrityksensä, joka ei kuitenkaan ollut pystyssä montaa vuotta.

Neule on täyttä villaa, ja sen sisään mahtuu ihanasti käpertymään. Vaate on sopivasti retro, mutta samalla hyvin ajaton. Helman pituus on kiinnostava midi. Paljosta käytöstä huolimatta kulumisen tai nukkaantumisen merkkejä ei tässä 30-vuotiaassa neuleessa näy lainkaan. Tällaisia vaatteita arvostan. Kunpa kaikkien uusienkin hankintojen voisi luottaa kestävän seuraaville sukupolville.

Kädessä roikkuu yksi syksyn UFF-löydöistä: poropussukka. Jalassa uudet suosikkikenkäni.

Humanoid SS12

Ensimmäinen kurkkaus Humanoidin kevään mallistoon näyttää lupaavalta. Niin kepeää ja laskeutuvaa. Tutut maanläheiset, vaaleat sävyt ja laadukkaat materiaalit maustettuna pastelleilla ja iltaruskon oranssilla. Haluan kaikki.

Kuvat Humanoid

Heinäseipäät ja kauniita unia

Uutuuksia makuuhuoneessa. Heinäseipäistä kootut sisustustikkaat ovat Maaningalta. Kummitätini ystävä on tehnyt ne. Mielestäni ne ovat loistava pari poronsarvikorutelineelle. Ne tuovat muuten moderniin ja värikkääseen sisustukseen sopivasti luonnonläheistä karkeutta. Sen lisäksi, että tikkaat ovat käsittelemättöminä kerrassaan upeat, ratkaisevat ne myös erään käytännön ongelman. Tikkaiden askelmille voi asetella sellaiset vaatteet, jotka eivät vielä ole tarpeeksi likaisia pesuun, mutta sen verran käytettyjä, ettei niitä kannata viikata takaisin vaatekaappiin.

Saimme joululahjaksi toivotut Marimekon Räsymatto-lakanat. Olen aina pitänyt sinisestä makuuhuoneessa. Lakanoissa toistuvat samat värit kuin seinamaalauksessa ja Marimekon Onnen Apila -verhoissa. Minusta on hauskaa yhdistellä sisustuksessa eri kuoseja. Päiväpeittoa emme ole koskaan osanneet käyttää. Miksi pitäisi peittää jotain näin kutsuvaa?

Rentopaita

Olen niin lomatunnelmissa, että vajaan parin viikon päästä alkavan koulun ajatteleminen tuntuu tuskaiselta. Täydellisen rentoutumisen saavuttamiseksi pitäisi päästä pois elektroniikan parista. Katsoimme eilen Hanna-elokuvan ja haaveilimme piilopirtistä Kuusamon metsissä. Ehkä pakenen jossain vaiheessa Lapinlahden mökille murujen kanssa ja suljen puhelimen ja tietokoneen viikoksi.

Sitä ennen lötköilen kotona uudessa teltassani, jonka ostin Carlingsin alesta. Pusero on kuin virttynyt kalastajaneule - harva, lurppa ja hieman kulahtaneen sävyinen - täydellinen vaate pakoiluun.

JKL 175

Vuoden viimeinen kuva kamerassa näyttää siltä, että hauskaa oli. Muiden kuvien julkaisemisen taidan jättää väliin, mutta sen voin kertoa, että liian kalliit nakit olivat todellakin maailman parhaita, Kesäkaverit toimii joka kerta, samoin Savia Viva ja Barcelonasta tuliaiseksi saatu Cava. Uudet kengät pitivät varpaat riittävän kaukana hyisestä maasta aamuyön kammottavan pituisessa taksijonossa. En nähnyt yhtään rakettia, oli parempaa tekemistä - tanssia.

Vuoden vaihtuessa julkaistiin kotikaupunkini upea esittelyvideo. Hienoa työtä!