Ghost Town

Vietin eilisillan Tavastialla Hanin kanssa loppuunmyydyllä ja silti niin intiimiillä First Aid Kitin keikalla. Ihanat tytöt! Ei haitannut edes, että vain toinen pystyi laulamaan - suloiseen karvatakkiin pukeutunut Johanna oli kadottanut äänensä. Kohokohta oli, kun Klara jäi yksin lavalle kitaransa kanssa, astui pois mikrofonin luota, kysyi "Can you hear me?" ja soitti Ghost Townin akustisena yleisön laulaessa kainosti mukana. Täydellistä. Esittivät myös When I Grow Up -coverin. Olin onnellinen.

   

Vadelmaa ja taivaansinistä

Ear cuff Fashionology.

Vadelmanpunainen neule Gina Tricot, vaaleansininen silkkipaita UFFilta, nahkahame Pepe Jeans, kengät Dr. Martens.

Iso kiitos NFV:n Emmille TOP10-listauksesta, jossa Cositas on mukana, ja sen seurauksena lämpimästi tervetuloa uusille seuraajille!

Olen oikea silkkipaitahamsteri. Metsästän kirpputoreilta laadukkaita materiaaleja - silkin lisäksi etsin aina nahkaa, hyväkuntoista villaa, pellavaa ja denimiä. Vaaleansininen silkkikauluspaita on uusin löytö UFFilta. Se on niin ohut ja miellyttävä ihoa vasten, että se on helppo pukea minkä paidan alle vaan. Ennen vierastin kauluspaitoja, mutta nyt ymmärrän, ettei syy ollut itse mallissa, vaan väärässä materiaalissa. Kankeat vaatteet, joissa liikkuminen on rajallista, eivät sovi minulle. Haluan pehmeyttä.

Ainakin minun silmääni vadelma ja vaaleansininen näyttävät raikkaan keväiseltä yhdistelmältä. Nahkahameen ja silkin liitto on tietenkin lyömätön.

Hempeä huppuhuivi

Huivi Gina Tricot.

Minulla on taistelussa viimaa vastaan suloinen ase. Haalean vaaleanpunainen huppuhuivi voisi yhtä hyvin olla mekko. Se on ohuen ohutta kangasta putkimuodossa - kun huivin levittää, se yltää yhtenä pötkönä kainaloista nilkkoihin. Suunnittelinkin jo, että ompelisin tuubin toiseen päähän kuminauhan, jolloin kankaasta saisi helposti saumattoman rantamekon. Huivi on kuitenkin liian kiva päässä.

Mekkoideaa en silti ole unohtanut. Kävimme ennen Alppilomaa Empun kanssa tutkimassa Kaisaniemen Eurokankaan silkki- ja tyllivalikoimia, ja tongin samalla valmiiksi leikattuja trikoopalasia. En ostanut vielä yhtään, koska sinä päivänä käytin rahani mielummin laskiaispulliin. Trikoo on kankaana siitä kiva, ettei sen reunoille tarvitse tehdä viimeistelyjä, vaan mekko syntyisi aika vaivattomasti. Olen oman suunnittelijani jo työllistänyt eräällä toisella upealla projektilla, joten liehuvan rantamaksin yritän kevään aikana toteuttaa itse.

Costo limited edition

Overboardin kiva Ossi välitti minulle tiedotteen Coston uusista limited edition aurinkolaseista, joita heille on tulossa keväällä myyntiin. Rakastan keyhole-mallisia laseja, joten innostuin heti. Ja puusangat! Niin yksinkertaisen kaunista.

Lasit on tehty yhteistyössä australialaisen Quay Eyewaren kanssa. Malleja on kaksi - Arandai ja Parasena - ja ne julkaistaan noin kahden viikon päästä. Lasit on valmistettu bambusta käsityönä.

Omat suosikkini arskoista ovat eläväisen tummat, kissamaiset Parasenat sekä kaikkein vaaleimmat lasit, koska ne näyttävät eniten puulta.

Alppimatkaajien luksusta: Strolz

Paitsi että Arlberg on alueena tunnettu hyvistä rinteistä, oli kotikylässämme Lechissä jotain muutakin hienoa ja historiallista. Pääkadun varrella sijaitsee suuri tavaratalo Strolz. Vuonna 1921 Ambros Strolz aloitti yrityksen, joka valmistaa mittatilaustyönä laskettelumonoja. Erityisesti monojen takia me sinne menimmekin. Ne tehdään edelleen vanhojen käsityöperinteiden mukaan teknisiä innovaatioita hyödyntäen.

Monojen ja muiden urheiluvarusteiden lisäksi Strolzilla myydään kaikkea, mitä tyylitietoiset (ja varakkaat) laskijat tai after skittäret tarvitsevat kansainvälisistä merkkituotteista paikallisiin perinneasuihin. Ei haitannut, etten pystynyt ostamaan mitään. Pelkkä katseleminen oli innostavaa.

Sisustuksessa näkyi paljon sarvipäitä, kulunutta nahkaa, kelopuuta, messinkiä ja taljoja sekä modernimpia, mauttomuuden rajoilla keikkuvia esineitä ja asetelmia. Liike itsessään on todellinen nähtävyys - oli siellä oma shampanjabaarikin.

Hah! :D

Tämän olisin halunnut!

Isälle valmistetaan monoja.

Monot valmistuivat yhdessä päivässä. Aamulla mittaus ja jalka-analyysi, iltapäivällä kivulias foamaus. Nahkainen sisäkenkä aseteltiin oranssiin kuoreen ja jalka laitettiin hiihtosukan ja muutamien pehmusteiden kanssa kenkään. Sen jälkeen sisäkenkä täytettiin vaahdolla, joka puristi jalan kuin kipsiin. Odotellessa tarjottiin olutta. Ovat kuulemma maailman parhaat monot!

Lievää vuoristotautia

Oi voi, mikä olo. Lattia kohoilee jalkojen alla, hengitys puuskuttaa, ruoka ei maistu, pää on kevyt ja ajatuksia saati katsetta on vaikea kohdistaa mihinkään. Suoraan sanottuna tuntuu todella heikolta. En uskalla lähteä ulos, koska pelkään pyörtyväni. Menen peiton alle toipumaan. Hetki menee.

Tänään taitaa olla maanantai.

Ski Arlberg

Lempimaisemani.

Olen palannut korkeanpaikanleiriltä Lechistä ja St. Antonista. Vuoret tuntuvat kerta toisensa jälkeen enemmän kodilta. Minua kiehtoo karun luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön yhteys. Hiihtohissikaapelien surina ja kolina sekä terävän kantin korahdus kissan ajamalla rinteellä ovat jotain todella rauhoittavaa. Uusi lauta liukui pehmeästi luonnonlumella, jota vuorilla oli jopa 5 metriä.

Yhden lepopäivän jälkeen olisin valmis lähtemään heti uudestaan. Luultavasti St. Antoniin. Ei sitä paikkaa turhaan ole kehuttu. Villeimmät monotanssit olivat Mooserwirtissä.